Uusi vuosi 2019 ja tavoitteet

Välipäivien springeritreenaajia kotihallilta
Choco, Kerttu ja Taika, eli Pomppatiimi :)

Uusi vuosi on alkanut yllättävän reippaasti vähän joka rintamalla. Kiirettä on pitänyt, hyvä niin. Joulun välipäivinä katkaistiin yllättävän hyvin pitänyt joulukuun tokolajitauko. Joulukuun alun RT-seuramestaruuden jälkeen oltiin tehty vain agilityä ja koirantanssimuuveja. Välipäivien tokoissa testailtiin ja aloitettiin EVL-liikkeiden osien treenaus ja liikekoulutuksen suunnittelu. Vuoden alusta palattiin sitten takaisin tuttuihin VOI-luokan tokomuuveihin, sillä otimme tavoitteeksi TK3-koularin viimeistelyn (yksi VOI1-tulos puuttuu) tälle kevättä. Muutenkin on epämääräisen ehkä-sarjan voisiollakiva-tyylisiä tavoitteita vuodelle 2019 pohdittu seuraavasti:

1. TOKO: TK3 ja EVL2-tulos, lisäoppia EVL-liikkeistä
   
2. RALLY: 1-5 starttia vuoden aikana. Jätämme luultavasti rallyn kisaamisen huomattavasti vähemmälle. Uusien pohjoismaisten sääntöjen treenaus vaihtelun nimissä ja niiden haltuunotto omien ryhmäläisten kouluttamisen vuoksi, kunhan säännöt ja kylttiohjeet ensin julkaistaan
   
3. KOIRATANSSI: FS AVO KUMA, VOI-luokan ohjelma kuosiin. Jos ei keretä treenata uutta VOI-ohjelmaa, 2 x FS AVO KUMA
   
4. NÄYTTELYT: 1 SERTI JA FI MVA (tämä taitaa olla tavoitteena jo kuudennetta vuotta peräkkäin 😆)
   
5. Elävien koirien jäljestämisharjoituksia järjestetyissä olosuhteissa
   
6.  Koiran palkitsemista ja vaihtelua treeneihin spagilityllä. Ei kisatavoitteita! 

Sillä vuosi käyntiin, millä edellinen loppui! 

Loppuvuoden 2018 kisatuloksia, tapahtumia ja Urotyö

Sanginjoen retkeilymaisemia syksyltä

Treenikalenteri ja bullet journal

Mietin tässä blogitekstiä aloittaessa, miksi tänä syksynä postauksia ei ole syntynyt, vaikka tapahtumia ja menoja on kyllä ollut. Kiire ehkä osaltaan, mutta suurimmaksi syyksi pähkäilin treenikalenterin muuttamisen täyteen runoillun Canis Tempuksen jälkeen oman luovuuden analogiseksi bullet journal -tulokseksi. Samalla kun treeneistä on voinut "vuodattaa" ihan niin paljon kuin on halunnut, on tilamäärä myöskin kasvanut. Treenibujon pohja on itse omiin tarpeisiin suunniteltu ja siksi toimiva, sekä tästä syystä myös sekä säännölliseen täyttöön että ihme kyllä, myös treenaamiseen kannustava ja motivoiva! 

Olen tässä Canis Tempuksen aikana testannut myös erilaisia treeniappeja ja digisivustoja treenikalenterin ohessa, mutta niissä tökkii kännykän akun kuluminen ja ohjelmiston hidastuminen muistiinpanojen määrän myötä, näppäilyn vaatima aika, yhden treenikalenteriaihion katoaminen kännykän hajoamisen myötä bittiavaruuteen, sekä huono soveltuvuus agiratojen, jälkikaavioiden, tokokenttäsuunnitelmien ja rallyratojen muistiinpanoon. Tämä blogikin on suhteellisen rönsyilevä ja välillä turhankin tarkkaa liirumlaarumia juuri tästä syystä. Tänne on treenimietintöjä mahtunut, joten tila on käytetty hyödyksi :D Tänä syksynä treenikalenterin myötä treeni on ollut selvästi suunnitelmallisempaa, juuri heikompiin kohtiin pureutunutta, ja treenit ovat monipuolistuneet, kun treeneissä on pitänyt uskaltaa myös sinne heikoille vesille, kun kalenterissa on ammottanut esimerkiksi kaukokäskyjen treeniseurantataulukko tyhjyyttään :) 

Esimerkkikuva tokon VOI-luokan
liikekohtaisesta trackerista

Helminaattori 10 vuotta! 

Meidän Rautarouva täytti 16.10. jo täyskympin! Synttäripäivänä aamu aloitettiin bananistin lempihedelmällä, minkä jälkeen valmisteltiin henkilökohtaista shoppailukäyntiä Mustissa ja Mirrissä. Sieltä mukaan lähti, tottakai, pehmosorsa, joka sai kotona kyytiä :) Iltaruokana oli kolmen eri lihan kakkua maksamakkarakoristeluin. Oikein onnistunut ja mieluisa juhlapäivä Helmin mielestä!

Flateille 10 vuotta on saavutus jo sinänsä, mutta että koira jaksaa vielä lenkkeillä, kerjää kotipihatreeniä, haukkaa hanskaan kiinni pienestäkin taisteluleikkivihjeestä ja noudattaa edelleen erittäin kurinalaista ruoka-aikataulua ja siitä palvelusväelle kertomista, on jo todella bonus sinänsä :) Patteja on tullut useassa eri muodossa, mikä rodun yleisen terveyshistorian tietäen ei ole ollut mikään yllätys. Tällä hetkellä vietetään kuitenkin vielä pirtsakkaa ja Helmimäistä elämää, kytätään talon banaanikorin kypsyysastetta ja vaanitaan leivänteon aikaan lattialle mahdollisesti lentäviä juustosiivuja. Mietitään muuta vasta kun aihetta aikanaan on. 

Synttärisankarin synttärikakku ja -lahja

Helmi toivotteli hyvät joulut ja vuodenvaihteet

somessa tällaisella kuvakortilla. Kaikki pinkkiä! 

Agilityt

Vuoden 2018 loppupuolella kisattiin vielä kahdet agikisat lokakuussa ja joulukuussa. Kisoja ennen ja niiden välissä kerettiin muutamat treenit käydä vetämässä Avarian Sportdogsin Drive-In -treeneissä. Kisoissa oli ainakin koiralla pirun kivaa, kuten kuvista voi ehkä aistia ;) Ei mainittavia tuloksia kisoista, mutta se ei menoa ja fiilistä yhtään latistanut :) Tänä jouluna joulupukki ei tuonut agilitylisenssiä joululahjaksi, joten agilityharrastuksen jatko on vähän kysymysmerkki. Laji vaatisi niin paljon treeniaikaa ja panostusta, ettei taida tällä hetkellä olla siihen enää mahdollisuutta, kun noita muitakin treenejä ja kisoja pukkaa kalenteriin... ;) 

Kisatuloksia toko + rally!

TOKO: Loppuvuodesta jännitettiin oman seuran tokon piirinmestaruusjoukkueen kokoonpanoa. Ollaanko mukana vaiko ei? Joukkuepaikka onneksi saatiin aiemmalla Sotkamon VOI1-tuloksella ja 10.11.2018 kisattiin meidän toinen tokon voittajaluokan ykkönen kisakirjaan! Pisteitä kasattiin muutamasta pikkumokasta huolimatta VOI1 278 verran ja sillä sijoitus 2/10! Piirinmestaruusedustus tokossa oli meille toinen. Hitsit että oltiin iloisia! :D Ruudussa Tenavalla meinasi hirttää kaasu pohjaan ja matka päätyä neliönauhan sijasta kehän ulkopuolelle treenikassille/palkkapurkille, mutta napakkaa pysäytyskäskyä Tenava noudattaa onneksi ihan hienosti :D Pikku-L:ssä liikkeestä maahanmeno muuttui liikkeestä iloisesti pyllistämiseksi ja yleisön naurattamiseksi, mutta pitäähän niitä spanieli-ideoita aina vähäsen olla? ;) Meidän kaksi murheenkryyniä, luoksarin stoppi ja seuraaminen toivat kokeessa kumpikin täydet 10 pistettä, mitä en onneksi huomannut kehässä. Olisin pyörtynyt onnesta! Kokeen tuomaroi jalostustietokannan päätuomarinimen sijaan eri nimi, jota ei kaikista lepsuimpana pidetä, joten enemmän kuin happy happy tästä arvioinnista ❤️ Kova työ on kannattanut! Mennään jatkossakin tällä taktiikalla, ettei koekehässä pisteitä juuri seurailla. 

Vielä yritetään luultavasti metsästää sitä viimeistä VOI1-tulosta melko harvinaiseen TK3-koulariin. EVL:ään ei ole kiirettä...

RALLY-TOKO: Tokokisojen jäljeen muutettiin treenimoodi kokonaan rallyn puolella. Oman seuran ihkaensimmäiset Seuramestaruudet kisattiin kotihallissa 1.12. ja meille oli paikka MES-luokasta. Alle kerettiin tehdä kolmet ratatreenit ja hieman hinkata peruutuksia kotona. Radalla oli kiva putkiansa, jota lähestyttiin kolmesta eri suunnasta. Se oli suoran päässä sekä merkille lähetyksessä että liikkestä istumisen kutsumisessa, joten pientä häröilyä oli radalla monella putkihullulla koiralla havaittavassa. Taika ei onneksi kuumu putkista, joten näppärästi ohi joka kulmalta, ja tuomaria ihastuttaneella häntätyöskentelyllä MES 97/100 pistettä + sijoitus 1/22! Seurahistorian ensimmäinen MES-luokan seuramestaruus taskuun, kakkukahvit, voittopiparit ja posliininoutoa kehiin :) Samalla tuli suoritettua myös meidän kisahistorian viimeinen Käytösruutu 3 minuuttia edessä seisten ilman virheen virhettä. Jatkossa säännöistä ei tällaista kylttiä 1.1.2019 alkaen enää löydy. 

Posliininouto! Mones Muumi jo tälle

vuotta palkinto- tai astiakaappiin :) 

MES-luokan seuramestaruuden palkintopottia

Joku on hyvinhyvin ylpeä itsestään ;) 

Piparikin saatiin! 

Koulutuksia

Loppuvuodessta osallistuimme myös kolmeen eri koulutukseen. Heidi Siipon tokokoulutus 21.10. oli palkinto tehdystä talkootyöstä. Taika treenasi luoksarin stoppia ja hässäkkää merkin kierron ja häiriöiden verran. Oikeilla jäljillä oltiin, mutta aina kiva saada uusia ajatuksia ja vahvistusta omalle tekemiselle :) Hässäkässä meillä on ongelmana maastopuolelle koulutetun spanielin maaginen imeytyminen kaikille maassa makaaville noutoesineille, sekä (ex-?)aksakoiran rakkaus kaikkia esstehyppyjä kohtaan... Ei siis ollenkaan helppo yhtälö.

Hässäkkää on tehty Emmi Lavikan aiemman miinakenttäohjeen mukaan, jota on höystetty Oili Huotarin metodilla, mikä onkin vienyt meitä eteenpäin kivasti. Taika aloittaa treenit aina siis estelinjan takapuolelta, läheltä merkkiä, merkki on ekaan lähetykseen motivoitu näytöllä ja etumerkillä, ja onnistuneita suorituksia tehdään maksimissaan 3 eri etäisyyksiltä, lähetysaikaa ja matkaa taaksepäin pidentäen ja välissä kovasti palkan kanssa bailaten, jotta merkin kierto olisi tässä liikkeessä koiralle se The Juttu. Hässäkän merkinkiertoa on tehty myös lelukujassa/miinakentässä (ai kun oli paha!), sekä agiesteiden muodostamassa kujassa :D Tämä treeni oli Taikan mielestä metka, mutta ei mennyt halpaan! Meille kyseessä on siis merkin kierto maailman suurimmissa häiriöissä ja siitä megapalkkauksesta.

Heidin kanssa merkkitötsää motivoitiin rankasti näytöllä (mitä Taikan kanssa ei tehdä muissa liikkeissä) ja pidennettiin matkaa + lisättiin häiriötä maltillisesti. Muutaman kerran oli menossa esteelle korkeamman vireen vuoksi, mutta ei päästetty. Alkaa ehkä hitaasti ymmärtämään jujun ;)

Luoksetulon stoppi Tenava-tyylillä alkamassa

Lentsu Välimäki tuli myös lähihallille kouluttamaan tokoa 9.12. Ostin kuunteluoppilaspaikan, koska opin erittäin paljon vain katselemalla ja kuuntelemalla ongelmanratkaisutilanteita. Tästä tulikin muutama treenivinkki ylempien luokkien treenien sekoittamiseen ja kuuntelutreeniksi. Muuten oppi vastasi hyvin pitkälti sitä mitä ajattelen itsekin. Laulu lähtee hiljaisuudesta, kuten ala-asteen musiikinopettaja aina meitä muistutti, kannusta koiraa aktiivisuuteen ohjaajaa kohti, treenin rytmitys, perusteet kuntoon ennen etenemistä ja treenin rakentaminen kertauksesta hitaasti uuteen päin jne, suurin ongelma joka liikkeessä on yleensä ohjaaja ja ohjaajan väärä palkkaustapa (ajoitus, merkkaus, palkan suunta/antotapa), minkä huomasi kyllä koulutuksessa hyvin. Pienillä palkkausmuutoksilla koirista saatiin ihan erilaisia ja parempia suorituksia irti, eikä tarvinnut kuin kehua ja nakittaa oikein :) Tykkään kouluttajista, jotka sanovat suoraan, eivätkä jää vellomaan sinne "ihan kiva" -osastolle...

***

Joulukuussa ahkeroitiin koulututtautumisen parissa myös rallyn saralla, sillä säännöt muuttuvat 1.1.2019. Oman seuran väkeä tuli kouluttamaan toko- ja rallytuomari Heli Lapin puolelta. Uusiin kyltteihin saatiin suoritusohjeet ja virhekoodit, sekä uusiin sääntötulkintoihin hieman apuja. Suurin yksittäinen muutos lajissa on jatkossa voimassaoleva täyskielto kaikille puolikuristaville, ja sellaisia muistuttaville kaulapannoille. Joitain koirakoita kiltimmin kohtelevia liennytyksiä saatiin sääntöihin, näistä jo aiemmin mainittu Käytösruudun poistuminen varmaan se monen mielestä tärkein juttu :) Tämän myötä myös 0-koirakot tulevat lajissa turhiksi, kuin myös Käytösruudun valvojan pesti. 

Taika pääsi uusiin sääntöihin liittyen myös Kennelliiton

Koiramme-lehteen poseeraamaan ja demoamaan uusien

liikkeiden suoritusta. Tätä varten poseerasimme ja

uusimme uusia kylttejä hallilla monen monta kertaa :) 

Maailman hienoin käytännön löytö!

Taikan "urotyöt", eli kadonnutta koiraa etsimässä

Taika on käynyt kahdesti aiemmin vapaaehtoisena etsimässä kadonnutta koiraa. Ensimmäinen tapaus taisi olla 2017 kesällä(?), kun pikkupikku australianärrierin pentu katosi jälkeä jättämättä lähiökeskustassa luhtitaloalueella. Pentua ei koskaan löytynyt, vaikka useampi koira haravoi aluetta ihmisten lisäksi. Syyksi epäiltiin merikotkaa tai autoa, sillä molemmista on havaintoja alueelta.

Toinen tapaus oli tältä syksyltä tuttavapiirin vanhempien mökiltä, mistä katosi sokea ja huonokuuloinen chihauhau-vanhus. Merikotkaa tai petoeläintä epäiltiin tälläkin kertaa, sillä Taika merkkasi puunlatvan "mejäinnolla", ja naapurien koirien käytöksessä oli myös ollut reagointia johonkin epänormaaliin. Totuus ei koskaan selvinnyt.

Nyt ennen joulua tuli sitten kolmas työ, joka jo kertaalleen hylättiin, sillä meillä oli kisakausi kesken, nämä etsinnät ovat usein tyhjiä hakuja, kauempana ulkopaikkakunnilla ja aina vaaraksi koiralle itselleen (risukot, ojanylitykset jne). Kun pyyntöpuhelu tulikin sitten Kepon pomolta ( = koiran uusi omistaja), ei enää kehdannut kieltäytyä, vaan matkaan lähdetiin päivänvalossa, kun koira oli ollut kadoksissa kolmatta vuorokautta. Kadoksissa oli juuri taloon kodinvaihtajana tullut, vuoden täyttänyt borderärrieripoika, joka oli toisena kotiutumispäivänään säikähtänyt kuollakseen naapurin mustaa labradoria ja pinkaissut satasen sileälle flexi perässä sinkoillen. Koiran tarkkaa kulkureittiä ei ollut taaskaan tiedossa, joten ei voinut jäljittää. Koiran jälkiä oli kahdelta päivältä alueella yllin kyllin, mutta alueelta poistuvia jälkiä ei ollut löytynyt, joten oletus oli, että koira oli kirmannut pihasta näköesteen taakse jäistä tietä pitkin, jossa etenemistä olisi mahdoton seurata.

Taikan kanssa tehtiin etsintäsuunnitelmaa, haisteltiin koiran petiä ja varusteita, suljettiin ensin lähialueen romukasat, naapuripihan halkopinot ja pienet raot pois mahdollisuuksista, ja jatkettiin logiikalla eteenpäin. Hommaa hankaloitti entisestään se, että koira oli karannut myös ensimmäisenä kotiutumispäivänään parin tunnin reissulle melkein samalla tavalla, joten ensimmäisen ja toisen karkureissun jälkiä oli hankala erottaa toisistaan. Kävimme sitten kaikki jälkiä sisältäneet alueet läpi ja etsimme tuoreimpia, sekä seurasimme koiran reaktioita ja hakusuuntausta. Osittain sulan puron varresta löytyi mahdollisia havaintoja, mutta ei jälkiä vastarannalta, mikä oli melko musertavaa. Yksi fasupala pistettiin hajamielisesti lentoon haun tuoksinnassa ja sille vastahakoinen istunta, mutta koiraa oltiin kovasati etsimässä, sen Taika tiesi.

Seurasimme varalta puron reunaa isolle tielle ja kävelimme tietä pitkin hitaasti molempia tienreunoja silmällä pitäen, kun Taika muuttui levottomaksi. En tiedä haistoiko se, tiesikö se, vai miten ihmeessä, mutta Taika kuikuili ojan yli menevän tiensillan alle ja sillan kaiteista läpi. No kun tarkkaa pysähtyi katsomaan, kyllähän siellä sillan alla avoveden reunalla meni jotain jälkiä, joita epäuskoisena lähdimme tarkistamaan. Siellähän ne olivat! Tuoreimmat jäljet siihen asti! Pelkonaha koko ajan oli, että kadonnut koira jää/on jäänyt Flexistä kiinni johonkin risukkoon, jota maasto oli täynnä, tai hukkunut puroon, joten tämä antoi pientä toivonpilkahdusta koiran löytymisen suhteen! Jälkiä seurattiin ojaksi muuttuneen puron vartta ja pellon reunaa pitkin selkeään puronylityskohtaan, josta oli mennyt peräkkäin sorkkaeläin ja isompi koira, sekä ehkä myös pieni borderi. Taika oli päästetty vapaaseen hakuun sillan alta, sillä me emme voineet mennä jäälle, emmekä edetä kunnolla rantavitikossa. Taika puolestaan on risukoissa kuin kotonaan, puikkelehtii ja tasapainoilee, testaa oksien kestävyyttä ja vetää nelivedolla läpi tasan mistä haluaa.

Pellon reunalla puron poikki ja pellon yli suuntaaville jäljille Taika painoi heti nenä maata maahajulla nöpöttäen. Epäilin pettyneenä sen olevan vain tuoreen sorkkajäljen perässä, ja meinasin nolostuneena jo huutaa sitä takaisin, mutta kun muualtakaan ei pieniä tassunjälkiä ihmissilmin löytynyt, lähdimme varalta seuraamaan kovaa peltokenttää pitkin koiraa. Oikealla raikasi naapurin koirahäkin 5-6 koiraa, edessä kello 11 suunnassa oli hevostalleja ja koirien takana kello 13.00 oli koulu. Omistaja hoksasi ja kertoikin jonkun lapsen ilmoittaneen koirahavainnosta "koulun takana pellolla", mitä hän ei ollut etäisyyden vuoksi uskonut, mutta nyt Taikan jäljestyshomma alkoi näyttää enemmän kuin oikealta! Taas jäljestys tyssäsi kovapintaiseen autotiehen. Koira odotteli meitä tien lähettyvillä hieman epävarmana. Tienreunustalla näkyi vain isomman koiran jälkiä, ei merkkiäkään Flexin raahausjäljistä tai pienistä tassuista. Päätimme taas keskittyä haravointiin. Koiralle edelleen etsimiskäsky ja suunta tien reunoja tarkkailen koiran perään. Taika pysähtyi hevosaitauksen sähköpaimenen alle ja heilutteli iloisesti häntää. Epäilin taas koiran vain innostuneen lähestyvistä hevosentuoksuista ja kikkarebongailusta. Yhdet kissanjäljet menivät sähköaidan ali, mikä ei ollut sitä mitä me olimme etsimässä... Koiran omistaja kävi kuitenkin kysymässä hevosaitauksen omistajalta läpikulkulupaa spanielille ja meille. Taika kytkettiin tässä vaiheessa liinaan, etteivät hevoset säikkyisi tms.

Hevosaitaus oli tyhjä, mutta naapuriaitauksessa oli kolme hirnua meitä kiinnostuneesti tarkkailemassa. Naapurin koirat takana huusivat edelleen, hevoset liikkuivat langan toisella puolella oikealla meidän seurana, ja Taika skannasi. Skannasi sitä, skannasi tätä, haisteli, etsi, pyöri. Maassa ei näkynyt jälkiä, ei tassuista, ei Flexistä, joka ehkä olisi vielä koiran perässä. Muutamia epämääräisiä kissan, isomman koiran tms jälkiä löytyi sekä edestä sekä oikealta, joten hajaannuimme pellolla kahteen suuntaan, minä ja Taika hevosten aitausvierustaa suoraan eteenpäin, koiran omistaja oikealle kohti koulua. Taika näytti vaihtavan jälkeä ja jäljestettävää muutamaan otteeseen, mihin olin pettynyt. Kun koiran omistaja ilmoitti hänen suunnallaan olevan ehkä jälkiä, irrotin koiran tylyhkösti puuhailustaan ja kävelimme lyhyellä hihnalla omistajan luo. Kyllä, ensimmäiset melko varmat havainnot oikeankokoisista tassunjäljistä jäniksen jälkien vieressä sitten edellisen pellon, edelleen "koulun takana pellolla", mutta hieman kauempana. Päätimme riskillä luottaa, että nämä jäljet ovat kadonneesta koirasta, ja annoin mejämäisen käskyn koiralle seurata tätä jälkivanaa. Koira oli aluksi hieman ihmeissään tiukahkosta käskystä, mutta minua vilkaistuaan otti homman vastaan ja aloitti mejäjunaetenemisensä. Jälkeä tai sen oletettua vanaa pitkin eteenpäin pellon oikeaa reunaa, aidan ali parikymmentävuotiaaseen koivikkoon, muutaman pienen ojan yli ja pysähdys. Vilkaisu minuun. Hännän heilutus. Sydämentykytyksiä. Mejän makausilmaisu koiralla menossa. Ehkä. Voiko olla? Pieni rohkaiseva hymy ja koira lähtee etenemään, minä myös. Heinikossa myllätty kohta, katkenneita heiniä ja SININEN FLEXI REMMI KATKENNEENA!!! HERRANENAIKA!!! Tuijotin sitä maassa makaavaa Flexikoteloa epäuskoisesti virnistellen, pysäytin koiran ja viittelöin perässä tulleelle koiranomistajalle löydöstä. Hän ei ymmärtänyt mejän äänetöntä ilmaisuviittilöintiäni, vaan käppäili rauhassa paikalle. En tiennyt onko kadonnut koira lähellä vai kaukana, elehdin pysymään hiljempaa, sillä riemuhan löydöstä repesi! Flexille päästyä ei voinut olla onnellisempaa isäntää, kun varmuus koiran puronylityksestä oli nyt saatu ja koira oli varmuudella vielä kolmantena karkupäivänään lumisessa maastossa hengissä!

Jätimme Flexin vielä merkikiksi maahan, jos jäljestystä täytyisi aloittaa sen kohdalta uudestaan, ja jatkoimme eteenpäin. Nuori koivikko ojineen oli kuitenkin niin puskaista maastoa, ettei liinan perässä ollut mahdollista tehdä jäljestystä. Päätin siis päästää koiran taas vapaaseen hakuun ja seurata toivottavasti sen etenemistä kauempaa ja lukea elekielestä vinkkejä. Taika jatkoi ihmisten koko ajan keskeyttämää jäljestystä puskien läpi puikkelehtien ja ojan vartta kiipeillen, meidän yrittäessä raahustaa helpointa ojasarkaa pitkin kauempana perästä. Matka jatkui kello 21 suuntaan.... juuri sinne minne Taika olisi halunnut jäljestää, kun erkaannuimme edellisellä pellolla omistajasta ja luovuimme lopulta suoraan menosta oikean puolen jälkien vuoksi. Kadonnut koira oli siis tehnyt koivikossa lenkkejään ja kiertänyt aluetta ympäri eri kohdista, minkä vuoksi Taika oli pellolla hevosten luona vaihtanut jälkiä ja haistellut sieltä sun täältä. Samalla huomattiin, että pelto oli itse asiassa sen verran jäässä, samoin lumipeite sen päällä, ettei pienestä koirasta tai perässä seuraanneesta Flexistä jäänyt jälkiä tai vanaa perään! Koko ajan purolta alkaen olimme enemmän ja vähemmän epäilleet koiraa ja yrittäneet parhaamme mukaan sabotoida ja hidastaa ja puuttua koiran työhön, mutta onneksi emme olleet ihan saaneet sitä rikottua. Voi piru että olin pettynyt itseeni, koiranluottamukseeni ja koiranlukutaitooni. Kirosanoja mielessä pyöritellen kehuin koiraa, en itseäni. Tulimme lopulta siihen tulokseen, että koira on irti Flexistä, hengissä, se liikkuu reippaasti ja isommalla alueella, on jämähtänyt alueelle, eikä ole karkaamassa enää päättömästi laukaten mihinkään suuntaan, eikä ole suuntaamassa enää alueelta pois, joten jäljestämällä emme vikkelää ärrieriä ikinä saisi kiinni. Päätimme lopettaa jäljestysetsinnät siihen (noin 2,5 h) ja siirtyä asemasotavaiheeseen grillauksen, tiedonlevityksen ja koiran kotia houkutteluun muodossa. Taikalla oli myös juoksu parhaillaan menossa, joten naureskellen pyysin sitä paluumatkalla pissaamaan joka välissä ja kutsumaan vuosikasta junnu-urosta mukaansa ;)

Palasimme koiranomistajan kotitalolle, Taika kohteliaasti pissasi keskelle pihaa, kertasimme grillauksen ja tarvittaessa loukutuksen ohjeet, ja lähdimme iloisesti kotimatkalle. Kerkesimme ajaa noin 5 minuuttia, kun omistaja jo soitti koirasta tulleen havaintoja koulun toiselta puolelta takaa ja sen olevan ilmeisesti matkalla kotia kohti. Seuraavana aamuna tuli onnellinen viesti, että koira oli yön rauhassa edennyt loppumatkan ja uskaltautunut kotipihalle ja oven taakse haukkumaan sisällepääsyä! ❤️ Ensimmäinen kerta, kun Taikan kadonneen koiran tapaus päättyi koiran elossa löytymiseen ja onnellisesti ❤️ Ihan mahtava Tenava! Ikinä en enää epäile koiraa, sen tästä reissusta opin!

Tytöt linssiludeina

Varasin tytöille pienen kuvaussession toiveena saada tyttöjen kuvista taulut seinälle ja joulukortteihin jotain parempaa otosta. Kävimme käsityöoppilaitoksen medialinjan oppilaiden kuvattavana. Helmi oli innoissaan uusista rapsuttajista, vaikka meinasikin innoissaan keittää vähän yli :D Tytöt käyttäytyivät kuitenkin nätisti, mihin olin hyvin tyytyväinen. Pääasia, että Helmistä saatiin vielä kunnon edustuskuva yli kymppivuotiaana. Halusin tarkoituksella Helmistä makaavan kuonokuvan, koska tykkään itse sellaisista. Kuvat tulivat postiin nopeasti, mutta taulut ovat vielä päättämättä ja tilaamatta.

Joulukorttistudio! 

Tällaiseen käyttöön kuvia sitten meni, pienellä mausteella tietenkin. 

Aika pitkä postaus on ehkä parasta lopettaa nyt tähän. Hyvää ja menestykästä uutta vuotta kaikille ja treeni-intoa uuteen vuoteen 2019! Me jatkamme harjoituksia ja toivomme tervettä ja pitkää ikää molemmille koirille!

Kolmen tokolajin taituri, Pikku-Ritva!

Tuore rally-tokovalio, freestylen ALO-luokan koiratanssivoittaja ja tokon VOI1-tuloksen takonut Tenava.

Syyskuu on kohdellut meitä tuloksellisesti oikein hyvin! :)

Koiratanssi, Freestyle ALO-kisa 22.9.

Emme ottaneet kesäksi koiratanssin ryhmäpaikkaa omasta seurasta vastaan, sillä vuoro olisi sattunut sunnuntaille, kuten melko moni kisapäivä ja menokin. Pitihän meidän treenata itsekseen ja miettiä syksyn tanssikisoihin AVO-ohjelman liikkeet ja treenisuunnitelma valmiiksi, niin siis sen treenaamisen lisäksi, mutta mitään ei saatu koiratanssin osalta aikaiseksi. Talven tanssiryhmä alkoi 9.9. ja siinä olikin tokokokeen jälkeen sitten kaksi viikkoa aikaa paketoida freestyleohjelma kasaan, joten AVO-luokkahaaveet päätettiin haudata vielä tältä vuodelta. Vanhaa ALO-ohjelmaa paikattiin ja muutettiin hieman edellisellä viikolla, ja treenattiin ongelmakohtia kuntoon, siinä se. 

Koiratanssikisat aloittivat lauantaina meidän superkisaviikonlopun. Koira oli NIIIIIIIIN jäätävän onnellinen päästyään taas tanssiharrastuksensa pariin, ettei sellaista vauhtia ja työskentelyn intensiteettiä ole ihan vähän aikaan nähty! Ohjasin koiraa otsa hiessä ja tuskanhiki helmeillen, sillä spanielista lähti jopa tehosteääniä räjähtävän reaktionopeuden ja ikionnellisen häntätyöskentelyn lisäksi! Ihan ei mennyt ohjelma putkeen, muun muassa hulahulavanne ryttyili hieman Taikalle, eikä suostunut liikkumaan niin kuin spanieli halusi. Muutama liike jäi vähän vajaaksi, kun koira ei malttanut tehdä loppuun, vaan oikoi innoissaan. Kehästä lähdettiin jorma otassa nomeseuraamisella ja vain sen verran kehän ulkopuolelle, että saatiin tilaa ottaa muutama perseilyn kohteeksi joutunut yksityiskohta kokonaan uusiksi, ettei koira opi etkoilemalla palkan tulevan nopeammin vastaan ;)

Koiratanssi on itsellekin jotenkin ihan uskomattoman haastava laji. Melko montaa eri lajia on jo tullut kymmenessä vuodessa testattua ja kisattua, mutta tämä on ainoa, jossa oikeasti tuntuu, ettei jännitykseltä happi riitä ja vessa kutsuu hätäkissalle vähintään kolmesti puolen tunnin sijaan, vaikka kahvia ei ihan vasta olisikaan juonut :D Kehän jälkeen oli suorastaan romahtavan tyhjä ja luuseri olo, pettymys koiran omatoimisesta suorittamisesta ja ei ihan parhaasta kuuntelusta. Koira oli kuitenkin onnensa kukkuloilla! :D Joku tanssitutuista huikkasi kuitenkin ohittaessa, että "Joko tiedät teidän pisteet? Käyppä varsin kysymässä! ;)" Odotin alle kunniamaininnan (KUMA tai KM) jääviä pisteitä, mutta järkytys oli melko suuri, kun tuloslapuissa koreili kevättä paremmat pisteet, ja ihan järkyttävällä pisteparannuksella! Koiratanssissa pisteet ovat siis tiukemmassa mitä tokossa, eli kun kunniamaininnan (ts. luokkanousuoikeus) raja on 160,00 pistettä, ovat yleisimmin tulokset noin 160,00-165,00 pistettä. Jälkikäteen videolta katsoessa suoritus näyttikin paremmalta miltä se kehässä tuntui, ja osa minun mielestäni vajaiksi jääneistä liikkeistä tulikin suoritettua loppuun, vaikka ei niin nätisti kuin viimeksi. Loppuasentoa emme saaneet tälläkään kertaa tehtyä harjoitellun mukaisesti. Spanieli keuli niin pahasti, ettei tassut meinanneet edes koskea maata :D Tulospöydällä lappujen numeroita tavattiin ihan porukalla, sillä FS ALO-pisteet luvuin 180,67 ovat meeeelko harvinaiset! Tuomareiden kommentit uskalsin lukea vasta kotona, sillä tiesin tirautusvaaran olevan melkoinen, jos siinä tunnemyrskyssä olisin niitä tavaamaan alkanut.

Vaikka koira päästi muutamia intopiukeita äännähdyksiä ohjelman aikana, ja oli ihan ants-in-my-pants-fiiliksissä, oli pakko olla samaa mieltä kuin tuomarit. Meidän ohjelmassa oli osittain VOI-luokan liikkeitä, osa suunnitellusti, osa tällä kertaa vahingossa koiran keulimisen takia, ja koira kyllä osaa! Hulahulavanne on kuulemma harvinainen "apuväline", kun kukaan seuran koiratanssiaktiiveista ei muista sellaista aiemmin nähneen, ja sillä tehtiin tavanomaisesta ja odotetusta poikkeavia liikkeitä. Viime kerralla jäi itseä vähän mietityttämään, hoksasivatkohan tuomarit meidän ohjelman teknistä vaativuutta, mutta nyt se ei jäänyt epäselväksi! Taikan elämänsä toisista koirantassikisoista tulos FS ALO 180,67/200 pistettä ja luokkavoitto sijoituksella 1/8! 💗

Toinen ALO-luokan KUMA-ruusuke ja voittovärit
yhtä aikaa pidossa, nou problem :)

Tuomarit tykkäs! :)

Rally-tokokisat 23.9. 

Kun lauantain koiratanssikisoista oli saatu selvittyä, kutsui heti sunnuntaiaamuna sama kisapaikka rally-tokon merkeissä takaisin. Muuten aamukokeet ovat meillä usein vähän ohjaajan takia nihkeitä, mutta tällä kertaa päivälle oli luvattu kuurosateita, ja omaa suoritusvuoroa toivoi vain mahdollisimman alkupäähän lähtölistaa. Numero oli ysi ja sadepilvet meidän kohdalla vielä kaukana horisontissa. Kisat pidettiin meille tuntemattomammassa ulkokenttäkaukalossa, vaikkakin oman seuran hallin naapurissa. Lauantain koiratanssikisoissa spanieli oli kuulostellut nokallaan koko ajan lähialueen ruohokenttien (entinen golf-kenttä...) siipiveikkoja, joten päätimme testata uutta lähestymistä ulkokenttäkisaan. Aamusta koepaikalle, koira irti ja vapaaseen lenkkeilyyn ja nenän perässä hakuristeilyyn sielunsa kyllyydestä. Reipas varttispurtti kentän lähialueiden ympäri ja spanieli oli tyytyväinen. Ei siipiveikkoja, ei tarvetta nenälle :) Ulkoilun jälkeen vartin tehotreeni kaukalon lähellä metsän puolella (ei reaktioita riistaan) ja koira tylysti autoon odottamaan. Ennen omaa starttia lyhyehkö vierailu kentän reunamilla ja ihmisten lähellä, taas koira autoon. Omalla starttivuorolla koira aika nopealla aikataululla mukaan ja treenimäisen huoleton kehäänmeno tiukasti nomeseuraamiskäskyn alla.

Radalla oli taas Käytösruutu heti ensimmäisen kääntävän kyltin takana, minkä tiesin aiheuttavan koirassa ehkä rauhoittavia signaaleja, joten ensimmäiselle kyltille saavuttiin kannustaen ja kääntymiskäskyä pariinkin otteeseen hokien, jottei koira kerkeisi huomata "vaaranpaikkaa" reitillä. Kun ensimmäisestä pommista oli selvitty, jatkettiin tasaisella puksutuksella rataa eteenpäin. Radan juoksuosuus nosti koiran kierroksia sen verran, että puolivälin jälkeen esiintyi muutamia tehostevinkaisuja intopiukean spanielin suunnalta alaviistosta. Pysäyttävillä kylteillä huomautin matalasti asiasta ja yritin nopean huolettomasti saada koiran kierroksia hieman alemmaksi. Hyvältä maistui spanielin mielestä tämä rally-tokotyöskentelykin ;) Yksi uusinta oli edessä puolenvaihdossa, kun koira ei malttanut kuunnella ja seurata käskyjä. Muuten tehokkaan tarkasta ja riemuisaa menoa alusta loppuun asti. Toiseksi viimeisenä kylttinä ollut vasemmalla peruutuskin onnistui nappiin heti ensimmäisellä yrityksellä. Vihdoin tuli sekin koe, että "kyllä se kotona osaa peruuttaa" näkyi myös korkeassa vireessä ja kisatilanteessa :) Peruutuksenhan Taika on osannut aiemminkin, mutta peruutustyyli muutettiin muistaakseni vuoden alussa ja treenattiin täysin uusiksi ja uudella metodilla + kriteerillä. Käytösruudussa meinasi alahuuli vähän väpättää, kun radalla suorittanut koira repesi välillä haukkumaan. Taikaa vähän jännitti, mutta maksamakkaralupauksella rentoutui ja nätti makoilu paikallaan koko ruudun ajan.

En huomannut meidän uusintaa lukuunottamatta mitään selkeitä virheitä meidän suorituksessa, mutta en ollut varma, oliko tehosteäännähdykset kuulunut tuomarille asti, ja oliko se häiritsevää. Odotin mitä tahansa 91-97 pisteen välillä, tuomarilinjasta riippuen. Tulokset tulivat hieman myöhemmin taululle, joten kerkesimme siinä välissä vetää kissanruokaa, kanankauloja, maksamakkaraa ja nakkeja auton luona ihan urakalla, sekä ulkoilla ja jaloitella happoja jaloista pois ennen autoon sammumista. Taululle päästyä pisteet MES 96/100 olivat erittäin iloinen yllätys, ja hyvin odotettu sellainen! "Se on valio!" oli ensimmäinen ajatus pisteistä, seuraavana hillitön helpotus. Se oli nyt sitten siinä! Moni kysyi tulosjulkaisun jälkeen, miltä nyt tuntuu. Oli pakko tietenkin sanoa, että hyvältä, mutta vaikuttavuusasteella tämä valiotitteli jäi sinne kasin paikkeille, kun Helmin vastaava viime keväältä meni ihan yli kymppitaulukon! Itse en voi sietää mitään vinkumisia ja vonkumisia, minkä takia minulle jäi hieman tympääntynyt maku radasta, vaikka ei koira mitään isoja luontoääniä päästellytkään, mutta ihan vaan periaatteesta :) Muita ysivitosia ei tullut, joten Taikalle valioituminen FI RTVA luokkavoitolla 1/15 ja se kauan odotettu kirjahyllyn koriste kotipakettiin! :)

Kotona sammuttiin hyvin ansaituille päikkäreille kotisohvalle ja nukuttiin kaikki koeajatukset taka-alalle! Samalla julistettiin hyvin ansaittu possuviikko Taikalla alkaneeksi! Iltapäivästä oli pakko kuitenkin hyödyntää päivänvalo ja kuvata kauan haaveiltu tuplaritvakuva meidän tytöistä. On ne vaan niin 💜 Nyt vähenee rally-tokoharrastus kertaheitolla melko vähiin ;) Katsotaan, jos oman seuran mestaruusrallyihin jaksaisi osallistua, mutta muuten on erit lajit jatkossa meidän treenikalenterissa pääosassa!

Valiorata

Minä, tuore rally-tokovalio! 

Iso-Ritva ja Pikku-Ritva.
Let the dream come true :)

Tämä mielessä seuraavia unelmia suunnittelemaan ja jahtaamaan :)

Tokon SM-kisojen nollaus ja toko VOI1

Taikan ohjatun noudon reipas ja iloinen palautus SM-kisoissa 18.8.2018 Limingassa

Kuvasta kiitos Sporttirakille

Taas on paljon vettä virrannut joessa jos toisessakin edellisen postauksen jälkeen. Syynä on ollut puhtaasti kiireet ja kesämenot. Koko loppukesä ja alkusyksy on kulunut enemmän ja vähemmän tokon parissa, johtuen lähinnä kisakalenterista ja sen modauksesta. Muutamaa omaa sääntöä on jouduttu tuumauksen kautta venyttämään, mutta oli harkitun riskin arvoista :)

Mejä

Elokuulle oltiin ilmoittauduttu ja saatiinkin kesän ainoa mejäkoepaikka naapurikunnasta, mutta se reissu kaatui sitte minun kuumeiluun. Onneksi koira ei tiedä, minkä reissun menetti :)  Ehkä mejäillään ensi vuonna, tai sitten ei.

SM ohjatun noudon palautus

Tokon SM-kisat 18.8.2018 Liminka (Oulun ymp.)

Haimme aavistuksen hupimielellä oman yhdistyksen tokojoukkueeseen alkukesästä, ja ylempien koirakoiden vähäisestä määrästä johtuen, pääsimme mukaan kotikisoihin edustamaan. Kisoja varten päätettiin rauhoittaa rally-toko ja muut häppeningit elokuulta kokonaan. Kisat olivat Limingan urheilukentällä, jossa on totaalikielto koirille, joten kisakenttää ei päässyt testaamaan etukäteen. Ei kovin hyvä juttu meille. Kisakentän ympäristö ja muita ruohokenttiä tsekattiin 2 kpl koetreeniä tehdessä, mutta ei riittänyt.

Koeviikonloppuna talkoilin pe +la kisoissa, kun oma startti oli vasta finaalipäivänä sunnuntaina. Kenttä oli sunnuntaina onneksi ennakoitua kuivempi, mutta ruohokentällä puhaltanut puuskainen ja napakka tuuli 12 m/s oli meille yhtä haastava kuin etukäteen ounailinkin...

VOI-luokka oli siinä mielessä erikoinen, että rotujakauma oli todella iso, mukana oli harvinaisia tokorotuja monta kappaletta, eikä koko luokassa tainnut olla yhtä bortsua enempää mukana! Olosuhteet olivat monelle muullekin liian vaativat. Ykkösiä ei parinkymmenen VOI-luokkalaisen kisakirjaan merkitty kahta tai kolmea enempää. Osa hyllytti jättävissä kehänauhan ylittämiseen, osa teki saman tunnarissa (nauha oli lähellä ja kova tuuli), lopuilla tuli muuta ongelmaa.

Meillä ongelmat alkoivat jo paikkiksesta. Taika oli kiltisti, mutta juuri meidän paikkisriviin osui heti jätön jälkeen ohjaajansa perään juossut vesikoira, mikä teki Taikan levottomaksi (niskaan tulleet koirat). Paikkiksesta tuli kiitettävä arvosana, mutta koira oli hermostuneempi. Muut liikkeet oli jaettu kahteen naapurikehään, eikä kehien välillä ollut mitään näkösuojaa tai välimatkaa. Osan liikkeiden aloituksia sumplittiinkin hieman naapurikentän vauhtiliikkeiden jne mukaisesti. Meillä ongelmat alkoivat myötätuuleen tehdyssä tunnarissa. Koira meni kapuloille, haistoi oikean, oli ottamassa sitä jo suuhun, mutta haistoi puuskatuulen levittämän hajun kapuloiden takaa, mitä lähti selvittämään, jämähti pulun paskaan tms muuhun hajuun ja unohti koko tehtävän. Pasmat sekaisin ja tunnarista nolla. Sama kävi ruudussa. Hieno ja suora spurtti ruutuun, missä nenä tuulenpuuskaa vasten ja ajatukset johonkin ihan muuhun kuin nauhaneliön keskikohdan arviointiin :D Kaukoissa veti täydellistä settiä viimeiseen maahanmenokäskyyn asti, jonka aikana ahdistus iski ja rapsutti itseään muutaman sekunnin ajan. Jäi istuvaan asentoon, joten viimestä vaihtoa ei myöskään tämän takia saatu tehtyä. Metallissa kolautti esteeseen (5 lautaa) paluumatkalla. Seuruussa ohjaaja menetti tasapainon ja veteli melko tehostettua hidasta kävelyä (kaatuu, ei kaadu!) pohjan epätasaisuuden ja huonon tasapainon vuoksi :D Oli taas tilannekomiikkaa, kun eihän semmoista vakavalla naamalla pysty itsekään katselemaan :D Toiseen kehään tuli myöskin lentävä lähtö, sillä edellisessä kehässä hylsyjä kehänauhan ylittämistä saaneet olivat juuri meitä ennen peräkkäin, minkä hoksasin vasta kun koirakkoja huhuiltiin suoritusvuoroon. Ei siis meiltä kummaltakaan mikään nappikeskittyminen ja hallittu suoritus. Omaan otsaan kasvoi myös pieni jorma alun tunnariperseilyn jälkeen, minkä koira huomasi. Ei hyvä, hyihyi ohjaaja! Erinomainen opintoreissu tästä huolimatta. Lisää virheenpaikkoja, kehityskohteita ja oman toiminnan vaikutuksia koiraan ja kokonaisuuteen tuli treenilistalle. Siipi oli melko maassa tämän pohjanoteerauksen jälkeen, mutta yleisö sentään tykkäsi (taas) Taikan iloisesta työskentelystä (ja perseilystä)! Ensimmäinen hylsy meidän tokon kisakirjaan, jossa aiemmin oli vain kauniita ykkösiä ja kivoja kakkosia. Joskus sitä motivaatiota täytyy vaan kaivaa vähän syvemmistä vesistä ;)

BAT-koirakkona avustustehtävissä 29.8.

Taika pääsi kiltin ja pehmeän koiran roolissa arkojen koirien BAT-koulutustunnille häiriökoiraksi. Näillä koirilla on yleensä arkuudesta tai terävyydestä johtuvaa häiriökäytöstä, tai halua poistua tilanteista. Taikaa ei vieraat koirat kiinnosta (paitsi pienet ja valkoiset ;) ), jos ne eivät häiritse Taikaa. Taika olikin taivaassa, kun homman nimi oli nuohota, haistella ja edetä nenän perässä isolla ruohokentällä parin tunnin ajan, ihan oman mielen mukaan! Muutaman liian innokkaan variksen ja naakan takia jouduttiin välillä vaihtamaan suuntaa, ja sorsapoukamaa ei uskallettu kentän toisessa päässä edes lähestyä (kenttä oli meren rannalla), mutta muuten vapaata haistelua niin paljon kuin sielu pienellä spanielilla sieti :) Treenikoirakot ohittivat Taikaa osa kauempaa, osa lähempää, eikä Taikaa voinut vähempää kiinnostaa :) Ainoa huono puoli reissusta oli nurmikentän lisääntynyt haisteluhalu.

Päiväreissu tokon merkeissä Sotkamon ankkalammelle :)

Toko Sotkamo 8.9.2018

Limingan tokopettymysten jälkeen pidimme lomaa treenailusta. Sama ei koskenut tokokalenterin vilkuilua :D Me ei harrasteta vieraita ulkokenttiä, mutta tieto siitä, että koira kyllä osaa, mutta nyt ei ole vain sattunut vielä kaikki onni ja taito samaan suorituskokonaisuuteen, söi sen verran pahasti naista, että kyselin sitten päähänpistosta vapaita paikkoja Kainuun tokokokeesta. Kun aikataulua suostuttiin muuttamaan meidän takia (VOI-luokka ensimmäiseksi, että kerkeän takaisin sukujuhliin suhteellisen ajoissa), oli osallistuminen sitten varma. Nyt ei enää arvottaisi lähtemistä tai osallistumista. Rohkea rokan syö. Alle tehtiin ulkokenttätreeniä kuudella eri kentällä, joista suurin osa ihan meille vieraita, jotta häiriönsieto ja keskittyminen vierailla kentillä paranisi. Samalla saatiin myös uusia treenituttavuuksia ja paikkisseuraa. 

Jos joskus on kisapaikalla mennyt pupu pöksyyn, ei se ollut mitään siihen hetkeen verrattuna, kun kirkkaana lauantaiaamuna Sotkamon kentän parkkipaikalle saavuttuani huomasin vieressä olevan järven lisäksi ankkalammen, jossa sorsat liian aikaisesta aamuherätyksestä närkästyneenä kaakattivat rannan tuntumassa menemään... Voi jösses mikä miljöö tokolle ja spanielille... Onneksi tätä tilannetta oli tavallaan tullut treenattua vierailla kentillä vetäessä, sillä otin taas hyväksi havaitut johtamisopit käyttöön. Kun armas työparisi luistaa vastuusta ja puuhailee omiaan, sillon kiristetään valvontaa, ohjeistusta ja lyhennetään henkistä nyöriä. Tällä taktiikalla koira otettiin normaalia tiukemmin hanskaan, palaute oli aavistuksen terävämpää ja ohjaus voimakkaampaa. Siitä huolimatta spanieli haaveili tirppojen ja lammen hajujen perään. Suoritti kuitenkin kaikki tehtävät ja vastasi käskyihin niin kuin pitääkin. Ruudussa ja tunnarissa jännättiin kyllä koko kentän ja yleisön voimin, meneekö spanieli nenän perässä puskan puolelle, vai pysyykö järki mukana :D Taika teki myös elämänsä parhaat koekaukot ilman millinkään siirtymistä mihinkään suuntaan! Viimeiseen vaihtoon tarvitsi kuitenkin kaksi käskyä, sillä pieni tuulenpuuska takaa lehtopuskasta häiritsi pahasti nenää juuri samaan aikaan. Tulosta en tiennyt vasta kuin palkintojenjaossa. Molemmille VOI-koirakoille ykköset ja sijoitus 2/2 tuloksella VOI1 279,5p! Kyllä oltiin iloisia tyttöjä palkintojenjaossa! Sukujuhliin päästyä korkattiin kasvattajatätin lahjapullo ja vedettiin Pinkkiä skumppaa ihan kahdesta lasista ääntä kohti :D Ovi EVL-luokkaan, seesam aukene! 

Tiian agikoulutus 15.9.2018 

Varasimme tuttujen agisprinkkujen kanssa Avarian Sportsdogilta yhteisen treenivuoron ratatreenin merkeissä. Kenttä oli peltoaukean vieressä, joten ensimmäinen ratakierrosyritys meni Taikalla taas nenähauksi ja haaveiluksi :) Kyllä on syksy taas aktivoinut kivasti koiran nenäsoluja :D Toisella kierroksella päästiin jo mukavasti vetämään rundia, mutta takaakiertoja pitäisi treenata lisää ja käskyperusteiseksi. Koiralla oli kuitenkin superkivaa aksaradalla, ja palkinnoksi sekä treenivaihteluksi tämä treenitunti toimi sille ihan erinomaisesti, vaikka taidolla ei sinä päivänä ihan loistettukaan. Nyt vaan läksyjä treenaamaan, niin joskos tässä vielä agissakin jotain parannettaisi :) Kiitos Tiialle aksalauantaista! 

My little precious, the duck

Taika jo 7 vuotta! ♡

Meidän pieni Tenava siskoineen täytti jo hirvittävät 7 vuotta! Mihin tämä aika onkaan kulunut? No synttärilahja oli tänä vuonna sentään helppo nakki. Kun Sotkamon tokokokeessa ei tirppoihin saanut koskea pitkällä tikullakaan, hommattiin meidän wannabe-lintukoiralle sitten ihan oma ducksi :) Oli mieluinen, kuten kuvasta ehkä näkyy, ja sai heti kyytiä! Moni samanikäinen walesi on jo todella vaalea ja harmaantunut, mutta Taika taitaa olla sellaista hitaasti kypsyvää sorttia. Vähän on kulmakarvoissa ja silmien ympärillä jo harmaita seassa, mutta  muuten naamamaski on yllättävän tumma ja nuorekas. Toivottavasti meillä on vielä toiset seitsemän vuotta aikaa yhdessä edessä <3 

Lisää kuvia tokon SM-kisoista. 

Leimattomat kuvat Niina Näppä, yksi Sporttirakilta. 

Minä seuraan, söpöilen ja katselen

Jättäviä liikkeitä, maybe?

Ilmeisesti VOI-paikkis

Agilitya ja rallya viiden startin verran

Viimeisen viikon sisään on kisattu nyt melko ahkerasti. Ei ollut tarkoitus, mutta yhtäkkiä sitä vain 

huomasi kalenterissa olevan kisapäivä vielä tämän ja tuonkin tapahtuman jälkeen. Kisaurakka aloitettiin toissa viikonloppuna, jolloin oma seura järjesti rally-tokon tuplakisat sunnuntaina f. Belgien rotumestaruus. Seuraavana päivänä olikin iloisempi maanantai, sillä Tenava pääsi koko rannekkeella virallisille agiradoille! Tämä oli tosin meille vain kenraali, sillä satuttiin pääsemään ilman mitään tuloksia myös OKK:n agilityn piirinmestaruusjoukkueeseen, joissa huhkittiin tasan yhden radan verran sitten viime viikonloppuna. Taika on ollut ihan fiiliksissä ;) 

15.7. rallyn tuplakisat 

Kisat vedettiin läpi hillittömässä helteessä! Ensimmäinen rata ihanan viileässä hallissa, toinen ulkona, missä oli lähemmäs 30 astetta lämmintä, eikä hallin takakentällä olisi ollut edes höyhenellä tarpeeksi ilmaa alla. Ensimmäisellä radalla koira oli liian virtaisa, samaa vanhaa perseilyä vasemmalla peruutuksessa mitä aiemminkin. Uusittiin ja siltikin vielä ruma, vaikka vain pikkumiinuksilla selvittiinkin. Muuten puksuteltiin aika näppärästi rataa, mutta käännöksissä taas laiskaa takapuolta, ennakkomerkeistä ja tsemppauksesta huolimatta. Koira tekee käännökset minun haluamallani tehokkuudella ainoastaan tarpeeksi korkeassa vireessä, mikä oli peruutusuusinnassa jo karannut. Tulokseksi MES90 ja olikohan sijoitus 4/22 tms. 

Toiselle radalle mietittiin tosissaan osallistumista, sillä hallin takakentällä toisella radalla oli yksinkertaisesti paahtavat oltavat! Kisapaikalla oli uima-altaita koirille, meillä mukana jäädytetyt vesikanisterit ja juomatankkaus kunnossa, joten kun koira viileässä hallissa hengailtuaan tuli aurinkovarjon alle totuttelemaan ulkolämpötiloihin ja näytti omalta iloiselta jokapaikanhöylältään, päätettiin testata rataa ja "seinästä radalle" metodia. Merkille lähetys ihmeellisesti pienellä kaarroksella ja yhdellä pysähdyksellä(!!!), minkä jälkeen taas edessä peruutuksessa perseilyä ja uusinta. Voi sanonko mikä... Muuten yllättävän näppärää ja reipasta menoa säästä huolimatta, ja mikä kaikista upeinta, koko Käytösruutu varjottomassa auringonpaahteessa 3 min edessä seisten virheettä läpi! Tuomari ei ole helppoheikin maineessa, joten tiesin virhelistalta löytyvän vielä jotain ylläreitäkin, ja näinhän siinä sitten kävikin. Radalta pistettä vaille valiotulos MES94, luokkavoitto ja treenit jatkukoon... Tällä hetkellä tekisi mieli vähän kirota, mitä koiratanssiharrastus on meidän edessä peruutukselle tehnyt...

Kisan jälkeen kerättiin tuplakisojen pisteitä ja saatiin meidän seuran rally-tokon SM-kisajoukkueen tuloslista päivitettyä. Taikalle "kisassa" sija 2. ja SM-joukkuelippu Nääsvilleen 1.9.! JEJ! Tämä ilo ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä kisajärjestäjiltä tuli ilmoajan loputtua jo pian vastaus, ettei tänä vuonna MES-luokkaan mahdu muuta kuin vähintään yhden yli 95 pisteen tuloksen tänä vuonna tehneet rallyvaliot. Taikallahan olisi kisakirjassa ne MES100 ja MES97 pisteen tulokset, mutta siitä viimeisestä ysivitosesta jäätiin se pirun yksi piste... Ei siis näillä näkymin SM-rallykisoja meidän kisakalenterissa, vaikka meidän joukkue yhdellä MES-koirakolle (vanha valio) lähteekin edustamaan.

Agin iltakisat 16.7.

Ensimmäistä kertaa tälle vuotta uskalsin ilmoittaa koiran oman seuran kisoihin molemmille radoille. Tämän tosin tein tavanomaisesta poiketen jo kuukausi ennen kisapäivää, jolloin helleaalto ja oma parin viikon flunssailu ei vielä näkynyt kristallipallosta. Oli vähän tunkkaista menoa ja pulssi taivaissa :D Kisoista tehtiin kaksi hylsyä, joista jälkimmäinen olisi kyllä ollut ihan kiva rata, mutta väärä putkensuu ja persohjaus nollasi tulostoiveet :) Me ollaan agin suhteen enää ihan vain puuhalinjalla, joten vitoset ja kympitkin olisi meille niitä toivottavia tuloksia! 

Aksakisoissa oli kivaa ja vedin
kyllä koko rannekkeen edestä! :D 

Agilityn piirinmestaruuskisat 22.7.2018, Tyrnävä

Oman seuran piirinmestaruusjoukkuehakuun laitettiin hakemusta lähinnä vitsillä, sillä eihän meillä ole keväältä kuin yksi vitonen ja joku yliaikavirhesaalistustulos 20 huonommalla puolella :) Joukkueeseen silti päästiin! Puomin alastuloa hinkattiin viikolla ja vielä kisapaikallakin harjoitusesteellä, mutta taas kisoissa vitonen puomin alastulolta... Pitää näköjään ottaa kovempi kuuri kontaktiesteille, kun on suoritustapa unohtunut pitkän agitauon aikana. Kisapaikalla oli taas kerran tukalan kuuma helle, mutta onneksi Taika suostui käyttämään tarjolla olleiden viilennysaltaiden antia hyväkseen. Sen verran oli koira riemuissaan agikisoihin pääsemisestä, että numero kakkosta piti pantata verkkalenkillä. Se tulikin sitten kiireellä heti kisaradalta poistuttua suoraan keskelle kenttää. Oli taas niin vuoden koiranomistajafiilis :D Viidestä pikkumaksijoukkueesta kaksi sai tuloksen, Activen joukkue + me, joten tuloksilla 0, 5, 5 ja HYL saavutettiin piirinmestaruuskultaa :) Walesitytöt veti vitoset ja pojat sen molemmin puolin. 

Kulta- ja hopeajoukkueet P-Pohjanmaan piirimestaruuskisojen pikkumakseissa

Meidän joukkueessa edusti walesinspringerspanielin kaksi eri karvamuunnosta, lyhyt- ja pitkäkarvainen wss :D Viivillä ja Taikalla on kokoeroakin muutamia senttejä, sekä korkeudessa että rintakehän kohdalla leveydessä :) Viivi kisasi ennen sääntömuutosta medeissä ja Taika makseissa. 

Toko VOI2 - taas

Tiistaina kävimme ensimmäisessä ulkotokokokeessa sitten viime kevään. Me boikotoidaan näitä ulkokokeita spanielin tuuli- ja hajuhäiriöiden takia, mutta nyt oli oman noutajaseuran tokokoe tutulla kentällä, ilmaisstarttilipuke käytettävänä ennen elokuun loppua ja sopivasti 3 kk edellisestä tokokokeesta jo aikaa. 

+25 tienoilla hengaillut aurinkolukema ei ollut meidän puolella, mutta mentiin taas tekemään "ainakin se paikkis, katsotaan sitten eteenpäin". Taika oli oksentanut edellisenä iltana ja koeaamuna muutamaan otteeseen, minkä takia varoittelin jo koejärjestäjää mahdollisesta peruuntumisesta, mutta kun pakkasin kamoja ja olin lähdössä ainakin katsomaan koetta, liimautui innokas tokospanieli melkeen jalkaan kiinni ,ja silmät säihkyen odotteli lupaa kirmata ulko-ovelle ja matkakassien mukana autoon :) Meidän Taika kun ei tee hommia tai suorita, jos olo ei ole hyvä tai muuten joku painaa, joten ennakkoajatuksista huolimatta iloisesti ja ilman tulostavoitteita kokeeseen mukaan. 

Kehä oli onneksi saatu ihan metsän reunaan varjoon, minne myös koirat ja autot sai suojaan paahtavalta helteeltä , joten vähän helpotti kuumaa työurakkaa. VOI-luokka oli kahdessa osassa, mikä myös helpotti hellettä. 

Meidän koevalmistautuminen ei ollut maailman paras, surffailu eri lajien parissa vaatii aina muiden lajien totaaliunohtamisen ennen kisoja jne, joten tokoa ei olla hirveästi tehty toukokuun alun jälkeen. Siihen nähden kaukoja parannettiin muutamassa päivässä ihan kivasti ja jo kokonana unohtunut tunnari kaivettiin taas naftaliinista esiin :D

Kokeen ensimmäisen osion paikallaoloon, luoksarin stoppiin, pikkuällään ja ruutuun olin hyvin tyytyväinen, vaikka ruudussa olikin jo harkitsemassa istumista, minkä keskeytin ylimääräisellä maahan-käskyllä. Seuruun pitkä peruutus oli todella pitkä, ei riittänyt koiralla keskittyminen niin pitkälle ja pa aukeni. Toisessa osiossa oli kaikki noudot + kaukot, missä koira sitten sovelsi hieman omiaan, treeninpuutetta ihan selvästi. 

Ohjatussa yritti väärälle kapulalle (!!!), minkä keskeytin pysäytyksellä ja ohjaus oikealle kapulalle (6,5...). Muillakin koirilla oli jotain ongelmaa tässä. Ilmeisesti avustajan sijoittuminen toisen kapulan vierelle oli häirinnyt koiria? Itse en tätä havainnut, olin niin keskittynyt koiraan. Näköjään voi meillekin sattua sitten tämmösiä lapsuksia, vaikka ohjatuilla noudoilla on koira kaiken koulutusuransa aikanaan aloittanut :D Tunnarissa oli ottamassa väärää kapulaa, vaihtoi mieltä viime hetkellä oikeaksi ja pientä mälväystä tunnarille, mitä muiden kapuloiden ja noutojen kanssa ei ole. Metallihypyssä oli tulossa paluumatkalla ohi esteen (!!!), mitä en voi käsittää, mutta viimeistelyn puutetta/helteen vaikutusta varmaan sekin, ei keskittynyt kunnolla tms. Koiraa oli korjattu sitten kolmessa peräkkäisessä liikkeessä lisäkäskyin ja käsiavuin, joten kaukoissa taisi vähän iskea epävarmuus, sillä ennakoi oletustaan hitaamman liikkuroinnin vuoksi yhtä istumista, minkä jälkeen oma paniikki iski ja huidoin jotain vain menemään... Viime kokeessa kaukovaihdot tulivat niin nopeasti, ettei ihan normaalivauhtia kaukovaihtoja tehnyt koira kerennyt edes matkaan, joten kaukoihin on hyt harjoiteltu meeeeeeeelko nopeaa tahtia. Virhe! : D Pitää jatkossa treenata enemmän eri mittaisia vaihtoaikoja, koska niissä on liikkurikohtaisia eroja. Muuten en liikkuria huomannut koko kokeen aikana, mikä on aina pelkästään hyvä juttu! 

Näillä räpeltämisillä luokkavoitto VOI2 252 pisteellä ja sijoitus 1/6. Jos ohjattu olisi suoritettu normaalilla tasolla tai kaukoista olisi saatu 1 piste enemmän, oli kertoimien kautta riittänyt pisteet ykköseen... Voi sanonko mikä... :D Ei auta, reeniä reeniä! :) Seuraavat koetreenit onkin sitten kotikylän SM-kehässä 18.-19.8. Ei mitään paineita... ;)  

No nyt ollaan jo oikealla kapulalla, eikun siis vasemmalla :) 

Another palkintomuumi, me tykätään! 

Koiratanssikisauran korkkaus, rallystartteja, agia, mejää ja sprinkkuerkkari

Springerspanielit ry Pääerikoisnäyttely 16.6.2018 OULU, Nallikari

Näköjään alkaa tästä blogin päivitysten venymisestä tulla jo ihan tapa... Touko-kesäkuun vaihde oli kuitenkin sen verran kiireinen, ettei aikaa vain ollut tapahtumien ja kokemusten kokoamiseen. 

Toukokuu meni hyvin pitkältä rodun erikoisnäyttelyä rakentaessa ja puuhastellessa. Talkooporukka oli suorastaan säälittävän pieni, metsästys- ja monilajiharrastajia, ei yhtä ainoaa näyttelyihmistä tai kasvattajaa alueelta kummastakaan rodusta mukana :/ Parhaamme tehtiin, suurimmaksi osaksi varmaan myös onnistuttiin, mutta kaikkea ei osattu ennakoida. 

Jenni: STOP!

Jennin tokoyksäri

19.5. kävimme Ojalan Jennin tokoyksärillä Hilla-tanskandogin kanssa. Aiheena oli luoksarin stoppi, joka on meillä edelleen murheenkryyni. Kokeilimme 2 x 15 min aikana melko montaa treenityyliä, ilman mainittavia tuloksia. Koiran luonne ja viettitaso ei vaan ole tässä liikkeessä parhaimmillaan, ja joudumme tyytymään "tuurilla 7 liikkeeseen"... :/ Edelleen treenataan ilon ja leikin kautta, mutta kokeessa muihin liikkeisiin yhdistettynä ei oppi kanna, ihan sama mikä on etukäteisvalmistelu, palkkaodotus, palkka tai muut käytettävissä olevat keinot. Sen verran kuitenkin hyvää, ettei itseä tarvitse ihan hirveästi tästä tilanteesta soimata. Ei olla treenattu väärin tai väärällä tavalla, tilanne on vain tämmönen.

Koiratanssin kisanomaiset treenit

27.5. kävimme pyörähtämässä oman seuran koiratanssin kisanomaisissa treeneissä. Tämä oli sellainen testi itselle, uskaltaisiko talven treenin varassa lähteä korkkaamaan uuden harrastuslajin kisakehää, ja miten valmis tai keskeneräinen meidän koko ajan muuttunut ja kehittynyt ohjelma oikeen olikaan. Kisanomaiset treenit menivät ihan mukavasti! Palkkasin Taikaa tarkoituksella ohjelman edetessä, sillä koreografiaa tuli harvoin tehtyä musiikin tahtiin, enkä halunnut koiran oppivan musiikin tarkoittavan palkatonta suoritusta. Treeniohjelma oli muuten ihan ok, mutta edelleen 20 sekuntia liian lyhyt. Kisaesitykset koiratanssin alo-luokassa ovat vähintään 1 min 30 sek. pitkiä. Musiikki sentään oli tiedossa, mitä nyt miksaamaton raakakappale suoraan CD-levyltä tai YouTubesta :D Ilmoittautuminen lähti episten jälkeen menemään.

Agikisoissa oli kivempää 

mitä kuva antaa ymmärtää! :) 

Agilityä

Toukokuussa alkoi myös kesän treeniryhmät. Taika päätyi lopulta vastaanottamaan vain aksapaikan. Tokoryhmiä ei tullut ylempiin luokkiin, eikä koiratanssiryhmän aika oikein sopinut. Tenava on viilettänyt ulkokenttätreeneissä ihan fiiliksellä menemään! Agility on meillä enää lähinnä sellaista koiran palkkaamiseen ja vaihteluun tarkoitettua puuhailua. Kisoissa tullaan käymään harvakseltaan vielä tänä kesänä, mutta sitten tämä laji varmaan jää. Taika etenee huomattavasti varovaisemmin hallipohjilla mitä ulkokentillä, joten nyt pitää takoa kun ulkokenttäkisoja on tarjolla :) Vuoden toisista aksakisoista ainokaiselta radalta tulokseksi puomin alastulokontaktin -5vp ja sijoitus joku kuudes. Ei huono meidän treeni- ja kisamäärillä! Nollaan on näköjään mahdollisuuksia, kunhan kontakteja vaan jaksaisi hinkata vähän lisää.

Rallyn tuplahopeaa Muhokselta

Rally-tokokisat x 2

Kesäkuussa aloitettiin tämän kesän ulkokenttärallyt. Kisojen suhteen ei ollut mitään toiveita, vanhat vinkeet edellisiltä vuosilta ulkokenttäkisoista muistissa, ja hyvä niin :D Muhoksen tuplakisoissa on luonto lähellä ja spanielin ajatukset kaukana! Minä vedin rally-tokoa ja haavemaailmassa elänyttä spanielia perässä :D Joka kyltti suoritettiin, mutta aina tuulen tuivertaessa metsän suunnasta suoraan nokkaan, oli keskittymiskyvyssä ja reaktionopeudessa suuria puutteita :D Hermot meni sitä räpellystä vierestä katsellessa, mihin olin itseni osalta myöhemmin hyvin pettynyt. Olisi pitänyt keskeyttää huono toiminta, eikä palkita koiraa huonosta työstä rataa jatkamalla. Ongelmia oli kovasti muillakin, hieman eri syistä, joten pisteillä MES84 ja MES85 saatiin hopeapytyt molemmilta radoilta.

Seuraavana viikonloppuna oli pari kisanomaista rataa enemmän alla ja kisat hallissa, joten odotukset olivat aavistuksen paremmassa tuloksessa. Rataprofiili ei ollut ihan meille paras, mutta Käytösruutukaverit parhaat mahdolliset, pieniä ja tuttuja koiria :) Rataa tehtiin erittäin keskittyneesti ja tarkasti, sillä perseilylle ei haluttu antaa pienintäkään mahdollisuutta. Koira teki kiltisti ja juuri niin kuin neuvottiin. Muilla oli radalla ennen meitä ollut loppua kohden ongelmia istumisten kanssa, joten otin nekin varman päälle, mikä pelastikin yhdeltä melko varmalta virheeltä. Käytösruudussa vasemmalla makoilu ja tuttu valvoja, eikä siellä tapahtunut hengittämisen ja suorittavan koirakon rauhallisen tarkkailun lisäksi yhtään mitään muuta. Kehästä rauhallisesti ulos ja portilta remmi suorana spurtti treenilaukun luo, mistä eväspalkkiota ja iloista rapsutusta koiralle. Rata tuntui menneen melko hyvin, mutta silti ensimmäiset onnittelut ja tulostiedote oli shokki; Taikalle täydet
MES 100/100 pistettä!!!

100 pisteen tyttö! ❤️

Ensimmäiset koiratanssikisat ja pääerikoisnäyttely 16.6.2018

Rallykisojen jälkeen vaihdettiin taas lennosta lajia ja valmistauduttiin sekä rotuerkkariin että meidän molempien ensimmäiseen koiratanssin kisaesitykseen ikinä! Näyttelytrimmi meni vähän vasurilla siinä näyttelypaikan rakennuksen jälkeen myöhään yöllä, koiratanssiesitystä ei viimeisellä viikolla juuri keretty käymään läpi, ja musiikkikin valmistui edellisenä iltana, samoin kun koreon viimeiset 20 sekuntia, ilman musiikin tahtiin treenausta, tottakai ;) 

Erkkarissa ensin aamu talkoilua ja aikatauluhermoilua, kehäkierros ja KÄY ERI2 SA:lla PN-kehäoikeus, mihin osallistumista piti ihan miettiä vähän aikaa, sillä koiratanssikisojen kehääntutustuminen oli alkamassa samaan aikaan jo toisaalla... SA:n oli saanut muistaakseni 6-8 ei vielä valioitunutta narttua, joten PN-kehään päätettiin jäädä pienellä riskillä ja kelloa edelleen panikoiden... Walesikehässä oli sen suojaisuudesta johtuen TODELLA lämmin, minkä vuoksi joka toinen narttu esiintyi luokkakehiä nuutuneemmin. Ei jatkopaikkaa PN-kehässä meille eikä KÄY-luokan voittaneelle parille Sanni+Mari, joten äkkiä treenikassi selkään ja juoksuheipat tutuille, nyt oli koiratanssin vuoro! Autosta laitoin viestiä koevastaavalle, joka vastasikin kisojen olevan sillä hetkellä noin puoli tuntia myöhässä. Harvoin varmaan kukaan on tuulettanut myöhässä olevia kisoja niin lahjakkaasti kuin minä sillä hetkellä! :D 

Vanha auto ei kerennyt 30 km/h vauhdissa tietyömaita madellessa jäähtyä tarpeeksi, joten koepaikalle saavuttiin melko nuupahtaneen ja kuumissaan olleen koiran kanssa. Onneksi seuran hallissa on kesät talvet sama +12 astetta, joten juoksu- ja kisakirjatarkin jälkeen koira alustalle lepäämään ja tutustumaan kisapaikkaan. Freestylen ALO-luokka oli jo kovasti käynnissä, mutta meille oli onneksi ystävällisesti varattu kisojen viimeinen FS-ALO:n starttipaikka, sillä aikatauluongelma erkkarin osalta oli etukäteen jo tiedossa. Koiralla oli aikaa levähtää reilu tunti ennen omaa vuoroa, minkä aikana yritin epätoivoisesti kahteen otteeseen leikittää ja treenata vähän sen kanssa, mutta koira oli ihan väsynyt laama! Erkkariin tulleet yövieraat, näyttelypaikalle jo aamusta paikalle hommiin vääntäytyminen, kuuma päivä ja kehäkäynnit näkyivät kyllä väsymyksenä. Päätin antaa koiralle vielä lisää huiliaikaa ja ottaa sen "suoraan seinästä" kehään tanssaamaan, joskos pieni spurtti auttaisi asiaa. Ennen kehää vein Taikan asioille ja päätin testata pientä kenttäspurttia seuran isolla nurmikentällä. Siinä se salainen ase oli! Nokka tuuleen ja häntä sutturalle, jo oli pieni spanieli hereillä! :D Sen jälkeen leikitin piristynyttä koiraa vielä hieman karvaleluilla ja sosiaalisella leikillä, ja ei kun menoksi! 

Harvoin on missään lajissa ollut IKINÄ niin kusi sukassa kuin valmis-merkkiä DJ:lle kehässä antaessa. Musiikin lähtiessä soimaan kytkin automaatin päälle ja aloitin konemaisesti lihasmuistiin tallennetun ohjelman. Ohjelman kaikki liikkeet oli suoritettu ennen kuin musiikki loppui, mikä hämäsi first-timerin ihan totaalisesti, joten epätoivoisena suoritimme viimeisen loppuasennon vain uudestaan (virhe :D )! Kehästä poistuessa oli samaan aikaan ihan paniikkiolo ja älytön ilo siitä, että ensimmäinen tanssiesitys oli todellakin nyt takana ja melkolailla oikeinpäin suoritettuna! Koira hinasi kevyellä kenttävedolla iloinen virne naamalla kohti treenikassia ja kissanruokapussia, mitä olin sille jo aiemmin hieman vilauttanut motivaatiomerkityksessä. Ihan hiljaa ei sinne kassille kyllä saavuttu, niin iloinen olin koiran suorituksesta ja tekemisestä siinä tilanteessa! Ihan mahtava schpaniveli ❤️ Meidän tuloksia ei enää ilmestynyt tulostaululle, sillä koko seurahistorian suurin ja tasokkain FS ALO-luokka ja kaikki sen 19 esitystä oli saatu kahlattua läpi, ja toimitsijat hoitivat kisakirjarumbaa. Viime keväänä seuran kisoissa oli kuudessa eri kisaluokassa yhteensä 22 koirakkoa, nyt 38 kpl! 

Oma tulos ja loppuvirheen vaikutus tulokseen oli pakko käydä kysymässä ennen tulostenjakoa, ja siitähän se riemu taas irtosi, kun tulokseksi oli merkitty FS ALO 168,00 pistettä + KM! Koiratanssikisoissa pisteet ovat tokoa vaatimattomampia ja yleensä luokkanousuun oikeuttavat KUMA:t (KM) jaetaan 161,00-165,00 pisteen esityksille. Nyt alokasluokassa nähtiin 3 x yli 170 pisteen tulosta, sekä yhteensä 8(?) luokkanousuun oikeuttanutta kunniamainintaa! Ihan älytön tulostaso siis! En tiedä, kuinka paljon meidän loppuesityksen virhe maksoi, valmistautumiseen ja treenimäärään nähden olin enemmän kuin tyytyväinen meidän pistepottiin!

Palkintojenjaon jälkeen pakattiin taas kamat kiireesti kasaan ja suunnattiin auton nokka takaisin kohti erkkaripaikkaa ja näyttelyn purkua... Oh joy... :D 

Ensimmäinen springerspanielien 

koiratanssiesitys ja palkintoruusuke Suomessa!

Tulin, tanssasin ja söin! :)
Taika ja koiratanssiesityksessä pyöritelty hulahula-vanne